Jarrujäljet ja muut sikamaisen naisen tuntomerkit

Siellä se killuu kuin koristepallo joulukuusessa: kakkakikkare pöntössä. Olen törmännyt lukemattomia kertoja aivan käsittämättömään vessakäyttäytymiseen niin yleisissä kuin vähemmän yleisissä vessoissa. Yksi asia on, mitä en koskaan tule ymmärtämään. Nimittäin se, että menet työpaikan pukuhuoneessa vessaan ja näät pöntössä kelluvan pökäleen. Siis mitä hiivattia ihmiset, ja ennen kaikkea NAISET!? Miten on mahdollista, että siellä kelluu kakkaa? Yhtään palaa vessapaperia pöntössä ei näy, vain se yksinäinen pökäle. No sehän johtuu tietenkin siitä, että isomman hädän tullessa nainen on pyyhkinyt menemään kiireessä. Vessassahan ei voi viettää liian kauaa aikaa, koska sitten työkaverit todellakin tajuaa sun olevan kakalla. Ja auta armias jos siellä pukuhuoneessa on joku toinen.. Sehän kuulee että sä vedät pöntön kahdesti! Hah, olit kakalla, ajattelee hän. No ei ehkä kuitenkaan. Mutta struggle is real jos joutuisit vetämään pöntön kahdesti. Jos käyttää sitä isompaa huuhtelua, niin sittenhän joutuu ODOTTAMAAN että sinne säiliöön lirisee lisää vettä. Siispä siinä helposti jättää vain tsekkaamatta pöntön jälkeenjääneiden ylläreiden varalta.

On jo oikeasti puoli voittoa, ettei pönttöön jää kellumaan mitään ison hädän jälkeen. No, edessä olisi vielä se raskain ja kaikista iljettävin homma: nimittäin vessaharjan käyttäminen. Onhan se hirveän hankalaa ja hidasta ottaa se harja siitä 20-50cm päästä ja tehdä pari ylös alas-liikettä. Juu, hirveän ikävää. Paljon kivempaa on jättää ne jarrujäljet sinne pönttöön ihan vaan mukavaksi päivän piristykseksi seuraavalla kävijälle. Ja itsehän siis kuulun siihen porukkaan, että jos nään jarrujäljet pöntössä, niin enhän minä niitä sinne voi jättää! Seuraava kävijä vielä luulee että minä olen ne sinne laittanut! Ei ei, minä kilttinä tyttönä otan sen harjan ja hinkaan tuntemattoman ihmisen paskoja koska en vain voi sanoa sille seuraavalle menijälle että ”olipa joku jättänyt mukavat jäljet tuonne pönttöön”. Ei, musta on paljon kivempaa hinkutella niitä.

Meillä on työpaikan pukuhuoneessa kolme vessaa. Olin menossa yhtenä päivänä ennen työvuoroani nopsaan pienelle hädälle. Menen ensimmäiseen vessaan, laitan oven lukkoon ja katson pönttöön: iso tukko paperia ja ties mitä niiden alla odottaa. Vaihdoin vessaa. Ja koska kuitenkin mietitte niin ei, en vetäissyt sitä vessaa. Mun toimenkuvaan ei kuulu huonon kasvatuksen saaneiden naisten kikkareiden huuhteleminen. Menin siis toiseen vessaan, laitoin oven lukkoon ja laskin housut nilkkoihin vain huomatakseni, että paperi on loppu (niin wc- kuin käsipyyhepaperikin). Jaahas, kiva juttu. Eikun kolmanteen vessaan. Ja mitä helvettiä, sielläkin vetäisemätön pönttö! Siinä sekunnin murto-osan punnitsin että pissaanko housuuni vai alennunko vetäisemään sen pöntön. Vetäisin pöntön, pyörittelin silmiäni, tein tarpeeni ja vetäisin pöntön. Niin yksinkertaista se on. Yksi pieni napin painallus. Tahmeamman lopputuloksen kanssa kaksi.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *