Body positive: Mullakin on oikeus olla sinut oman vartaloni kanssa

body positive

Varmaankin moni joka mut tuntee vähänkin paremmin tietää, että mulla on ollut aina vaikeuksia olla sinut vartaloni kanssa. Olen jojoillut painoni kanssa jonkun verran ja lyhyessä 155 cm varressa muutamakin lisäkilo näkyy helposti. Olen ”täysikasvuisena”, eli lapsuuden jälkeen, painanut alimmillaan 48 kiloa ja painavimmillaan olen ollut 74-kiloinen. Aivan järkyttävä ero näin pienellä ihmisellä! Tuo 74 kiloa on jo todella tuhti kunto, enkä tuolloin ole todellakaan näyttänyt hyvältä saatikka tuntenut oloani millään lailla hehkeäksi.

Kuitenkin viime vuosina mun paino on pysynyt muutaman kilon vaihtelua lukuunottamatta aika lailla samana. En edelleenkään ole mikään laiheliini, mutten mielestäni lihavakaan. Isoin muutos on ehdottomasti tapahtunut näiden vuosien varrella korvien välissä. Liekö se sitten kypsyyttä ja aikuisuutta, mutta olen ensimmäisen kerran varmaan ikinä vihdoin tyytyväinen vartalooni! Joku fitnessintoilija tai salihirmu voisi mielessään hihitellä, että ei muuten kannattais olla. Sellaisille ihmisille sanoisin vihdoinkin vuosien kamppailun jälkeen, että paskat teistä! Olen terve niin fyysisesti kuin henkisestikin ja sehän on ehdottomasti tärkeintä. Toki niitä huonojakin päiviä on, mutta mulla ei ole enää sellaisena kesto-olotilana epävarma ja paska fiilis. Jotenkin muutenkin tuntuu, että olen tehnyt kunnolla tutkimusmatkaa omaan mieleeni ja löytänyt elämässäni jonkun punaisen langan. Elämä tuntuu menevän ihan mallikkaasti. Yhtenä isona syynä tähän muutokseen ja itsevarmuuden kasvuun on siinä, että olen esimerkiksi löytänyt maastopyöräilystä itselleni vihdoin urheilulajin mikä sopii mulle ja mikä jo itsessään kasvattaa sekä mun kuntoa että itseluottamusta. Pääsen siinä haastamaan itseni jatkuvasti ja opin ja kehityn.

Olen siis sinut vartaloni kanssa, vaikka mulla onkin hyllyvät reidet ja metrinen perse. Vatsani ei ole litteä pyykkilauta, mutta en silti häpeile sitä. Tiedän, että jos asia alkaa joskus vaivaamaan, niin sitten voin tehdä sille jotakin. En kuitenkaan usko, että mulla tulee olemaan enää samanlaisia tuskia itsetunnon kanssa kuin mitä joskus nuorempana on ollut.

Mulla on persposket paljastava (törkeän hieno Halla X Hallan) uimapuku, enkä välitä vaikka joku saiskin inhon kylmiä väreitä nähdessään mun selluliitit. Jos se jotakin häiritsee, niin sen ihmisen elämä vaan on tosi tylsä kun joutuu keskittymään toisiin niin kovasti. Jokaisella on oikeus rakastaa omaa vartaloa ja pitää siitä huolta! Kehukaa (etenkin naiset) ja kannustakaa toinen toisianne ainaisen mollaamisen sijaan (tää täytyy itselläkin ottaa ihan oikeasti työn alle). Kehuista tulee itsellekin niin paljon parempi mieli.

Näillä body positive-ajatuksilla eteenpäin,

Kaija

body positive

body positive

 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *