Migreenikertomus: Onneksi kaupoissa on vessat

Kerron nyt mun migreenistä vähän tarkemmin, tai pikemminkin hyvän ja tuoreen esimerkin siitä, miten mukavaa migreenin kanssa on painia. Mun aiemman migreenipostauksen löydät täältä.

Mullehan tulee tyypillisesti migreeni sellaisissa tilanteissa, joihin se ei todellakaan sovi, eli jossain reissussa tai tärkeänä päivänä. Toinen otollinen hetki migreenin syntymiseen on tietenkin stressi ja stressin laukeaminen. Mulla sitten ilmeisesti purkautui stressi aivan järkyttävänä migreenikohtauksena männäviikolla. Töissä ollessani tunsin jo miten migreeni alkoi hiljalleen hiipiä päätä kohti. Tällä kertaa auroja ei tullut, mutta olo oli vähän outo ja tiesin, että nyt saattaa tulla migreeni päälle. Lähdin suosiolla sitten työpäivän jälkeen suoraan kotiin, enkä mennyt koululle tietokoneen ääreen piirtämään. Valot sammuivat melkein heti kotiin päästyäni ja nukuinkin melkein kolme tuntia. Oltiin sovittu miehen kanssa, että haen hänet töistä ja mennään siitä sitten suoraan kauppaan. Kampesin siis katkonaisten päikkäreiden jälkeen vastahakoisesti itseni ylös sängystä. Lähdin ajelemaan kohti Mattilanniemeä ja tunsin miten päänsärky vain yltyy. Olin tässä vaiheessa ottanut siis jo kaksi särkylääkettä, mutta tällä kertaa niistä ei ollut apua.

Matka kauppaan meni pienoisessa usvassa ja Prismaan saavuttuamme aloin olemaan jo melko huonovointinen. Päätä jyskytti ja joka askel tuntui aivan ylitsepääsemättömän vaikealta. Lähdin itse elintarvikeosastoa kohti miehen jäädessä tutkimaan työkaluja tai mitä ikinä sieltä ”miesten nurkasta” löytyikään. Koitin vain kipitellä mahdollisimman nopeasti eteenpäin, mutta silti tuntui kuin olisin liikkunut hidastettuna. Selvisin ihan kunnialla hedelmien ja vihannesten ohi, mutta lihahyllylle saavuttuani aloin jo katseellani etsimään miestä. Sanoin, että nyt on muuten pakko päästä vessaan. Onneksi lähdin, sillä oksennus oli jo kovaa vauhtia matkalla ylös siinä vaiheessa kun läimäsin vessan oven kiinni. Miettikääpä jos olisinkin yrjönnyt keskelle Prismaa. Ajattelin siinä vessanpyttyä halatessani, että enpä taida enää mennä kaupan puolelle. Siinä hetken yrjöttyä ja itseäni kasailtua siirryin ulos odottamaan. Ah, raitista ilmaa! Tuumailin siinä penkillä, että jos olisi kesä, niin kyllä varmaan kävisin siihen ihan pitkäkseni. Talvella ei ihan viitsinyt, olisin herättänyt varmaan vähän huomiota.

Ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen kavaljeerini saapui ja alkoi kotimatka. Ja voi luoja millainen se kotimatka oli! En muista millon viimeksi olen tuntenut oloni niin huonovointiseksi. Ja se matka Keljosta kotiin tuntui ainakin 50 kilometriltä. Saavuttuamme autotalliin jouduin ottamaan taas äkkilähdön yläkertaan ja jätin miehen vaan tavaroiden kanssa sinne autotalliin. Avasin hississä kengät ja takin ja tiesin että nyt tulee muuten kiire. Enkä ollut todellakaan väärässä. Ehdin heittää avaimet ja puhelimen käsistäni kun wc jo kutsui. Suureksi harmikseni en kuitenkaan iiiihan ehtinyt tähtäämään kunnolla: oksennusta oli sitten lopulta mun rinnuksilla, pöntössä ja lattialla. Oh yeah, rakastan elämääni. Ala siinä sitten migreenikohtauksen kourissa hinkuttamaan villaneuleesta mustikkaoksennusta ettei siihen vaan jää tahroja…

Oksentelun jälkeen jäljelle jäi aivan järkyttävän jyskyttävä pääkipu ja loppuilta menikin sitten vaaka-asennossa sängyn pohjalla. Yleensä mun migreenikohtaukset on sillä selvä kun nukun yön yli, mutta tällä kertaa mulle jäi vielä seuraavaksi päiväksi hieman kehno olo. Pää tuntui painavan sata kiloa ja olin koko päivän vähän pahoinvoiva. Selvisin kuitenkin ihme ja kumma työpäivän ihan kunnialla läpi ja nukuinkin sitten kuin tukki seuraavan yön.

Kyllä tuon jälkeen osaa taas arvostaa terveyttä ja hyvää oloa.



1 thought on “Migreenikertomus: Onneksi kaupoissa on vessat”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *