Pitääkö mun oikeasti panostaa tähän opiskeluun?

Oon analysoinut tässä viime päivinä, miks mua ahdistaa ja stressaa jotenkin poikkeuksellisen paljon insinööriopintojen suorittaminen. Kuulen pään sisällä jatkuvasti tee paremmin, ole nopeampi! Oon punninnut mielessäni erilaisia vaihtoehtoja: Olenko tyhmentynyt? En osaa enää opiskella? Vai eikö vanha koira opi enää uusia temppuja, eli olen vain yksinkertaisesti liian vanha ja oppiminen on siksi vaikeaa? Vai olenko kenties vaan ihan väärällä alalla? Yks päivä sitten tajusin, mistä tää stressi, ahdistus ja oppimisen tuska johtuu. Oon aiemmin opiskellut lähinnä ”lukuaineita” ja ollut niissä yleensä (tosi) hyvä. Eli siis lukiossa maantietoa, historiaa, yhteiskuntaoppia, uskontoa, jne. Sitten yliopistossa teologiaa ja amkissa restonomiksi. Eihän nyt restonomit paljoa laskinta tai kaavoja tarvitse! Mua siis ahdistaa ne matemaattiset aineet, koska en ole ollut niissä mitenkään erityisen lahjakas (paitsi seiskalla kun sain matikasta kympin). Ja juuri tän kevään aikana mun pitäisi suorittaa kaksi matikan ja kolme fysiikan kurssia. Huoh, aika tuskantäyteinen kevät siis tulossa.

Oon ollut aina tosi hyvä kirjoittamaan ja selittämään asioista, joista en välttämättä tiedä juuri mitään. Muistan kun kerran lukiossa kirjoitin johonkin terveystiedon kokeeseen ”vähän” asian vierestä (10 sivua). Sain kokeesta kympin, vaikken ihan rehellisesti sanottuna välttämättä muistanut vastata edes kysymykseen. Mun opiskelutyyli lukiossa oli muutenkin vähän ”lukio lukematta läpi”. Tai niin mä ainakin väitin, vaikka kyllähän mä oikeasti opiskelin kovasti, ainakin niitä aineita jotka mua kiinnosti. Matemaattiset aineet jäivät vähän vähemmälle huomiolle, ja niistähän saan nyt sitten kärsiä.. Samoin esimerkiksi restonomiopintojen aikana saatoin tehdä raportteja tai kokeita vähän sinne päin ja ihan hyvin menestyin. Taitohan se tuokin on.

No, varmaan nopeimmat hoksasivat, että tässä yhtälössä mättää nyt nimenomaan se, että enhän mä voi tätä taitoa soveltaa insinööriopinnoissa. Enhän mä voi laskea, että joku kuparikiekon tiheys on ”jotain sinne päin”. Ei, kun siihen on se yksi oikea vastaus. Tai en mä voi piirtää AutoCADilla jotain ruuvia tai mutteria ”suunnilleen sinne päin”, koska pahimmassa tapauksessa se koko rakennettava kone on ihan täys susi, eikä toimi. Tuo mun taito keksiä kunhan jotain täytesanoja ja hölynpölyä ei vaan toimi. Ja sekös mua ahdistaa! Mua ärsyttää olla huono tai heikko jossain (en oo perfektionisti, en..) ja nyt mun on pitänyt elää sen asian kanssa, että en vaan osaa jotain, jos en tee aivan pirusti töitä sen eteen. Tää on mulle ihan uusi tilanne. Joku voi nyt olla, että buhuu cry me a river, itsepähän läksit ja leuhki nyt vielä enemmän et oot pärjännyt koulussa ilman suurta panostusta. No niin läksinkin, enkä nyt aio luovuttaa! Käyn sitten vaikka seitsemän kertaa fysiikan kurssin tai piirrän viisikymmentä mutteria, että saan yhden oikein. Ihan sama mitä se vaatii, mut mustahan tulee vielä insinööri!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *