Kesälomareissu part 3: Haltille Norjan puolelta

Meidän kesälomareissun päätarkoituksena oli siis kiivetä Haltille. Ajatus lähti siitä, että kun ehdotin jotain vaellusta tai yleensäkin pohjoisen reissua kesälomalle, mieheni sanoi että kiivetään Haltille. Haltitunturilla on siis Suomen korkein kohta, joten mikäs sen parempikaan. Aloin tutkimaan asiaa ja totesin vaan, että Haltille jos haluaa kavuta, niin täytyy taittaa ensin 55 kilometrin vaellus. Ja takaisin tullessa toinen mokoma. Se jäi siis laskuista pois, kun emme halunneet viikkoa vaelluksella viettää. Netin syövereistä löytyi kuitenkin muutama blogipostaus aiheesta ”Haltille Norjan puolelta” johon tartuimme heti kiinnostuneina. ”Reitti on vaativa ja eksymisen vaara on todellinen”. PAH sanottiin me ja päätettiin, että 110 kilometrin sijaan me kävellään (pikemminkin könytään) vain kymmenen.

Herätyskello pärähti soimaan viiden jälkeen Skibotnissa. Sieltä oli vielä reilun tunnin (tai niin me luultiin) ajomatka Guolasjärvelle, johon auto oli tarkoitus jättää. Aamupalan syötyämme ja heräiltyämme kasasimme tavaramme (jota oli aivan liikaa!) ja lähdimme ajamaan Skibotnista eteenpäin. Ajelimme siis Skibotnista pohjoiseen Birtavarre-kylään asti. Sieltä sitten käännyimme pienemmälle tielle jota pitkin pääsisimme järven rannalle asti. Olimme lukeneet, että tie voi olla vielä heinäkuussa luminen, mutta kokeilimme rohkeana onneamme. Onneksi niin, sillä lunta ei tiellä ollut enää ollenkaan. Tosin itse tie oli paikkapaikoin aivan järkyttävässä kunnossa ja parissa kohdassa arempi kuski oli varmasti luovuttanut. Tie oli melkoista serpentiiniä, mutta onneksi Audi ja taitava kuski kuljetti meidät ihan Guolasjärven parkkipaikalle asti. Viimeiseen 30 kilometriin tuonne parkkipaikalle meni tosiaan melkein tunti, joten matkanteko oli melkoista matelua.

Birtavarre
birtavarrebirtavarre

Kun Haltitunturi vihdoin tuli näkyviin, en tiennyt miten päin olla. Olin niin innoissani! Lähdimme köpöttelemään huippua kohti innosta puhkuen. Tuuli tuiversi todella kovaa, mutta emme antaneet sen häiritä. Heti alkumatkasta minun piti tietenkin päästä pissalle, niin siinä kovassa tuulessa sai sitten arpoa että mitenköhän sitä täällä kykkis ettei tulis kauheasti housuille. Sujui ihan hyvin, onneksi. Alkumatka sujui hyvin vaivattomasti, koska maasto oli karua mutta helppokulkuista. Mutta voi luoja kun se maasto sitten muuttuikin.. Kun rakkakivikko alkoi, ajattelin että eihän tätä ole nyt niin paha edes kulkea. Mutta sitten ne 20 cm kivenmurikat kasvoivatkin puolimetrisiksi ja lopulta metrien kokoisiksi murkuloiksi, niin samaa ei voinut kyllä enää sanoa. Ja se tuuli mikä oli tuivertanut siellä alempana oli nyt muuttunut niin käsittämättömän kovaksi, että välillä oli oikeasti vaikeuksia liikkua eteenpäin. Siinä sitten kiroilun säestämänä hetken aikaa kiivettyäni löysin itseni kyyhöttämästä kiveä vasten. Itkin kuin pikkulapsi ja huusin etten varmaan liiku enää metriäkään. Mun piti kaivella jostain sitä kuuluisaa suomalaista sisua, koska olin jo itkupotkuraivareiden jälkeen ihan valmis lähtemään takaisin alas. Mies joutui lopulta kantamaan ensin mun reppua vatsapuolella koska kulkeminen raskaan repun kanssa oli mulle siellä kivikossa jotenkin todella vaikeaa. Loppujen lopuksi mun tavarat sit jaettiin kahteen rinkkaan joita sitten raijattiin siellä pitkin tunturia. Meillähän oli ihan kaikelta varalta mukana esim. kaasukeitin ja kaksi kaasupulloa, kun ei tiedetty miten kauan meillä hommassa menee. Oi että me ollaan naurettu makeasti jälkeenpäin sille meidän tavaran määrälle. Kiipeäminenkin olisi ollut hieman helpompaa jos sitä kamaa olisi ollut vähän vähemmän mukana!

haltitunturi

haltitunturi

haltitunturihaltitunturi

haltitunturihaltitunturi

Olimme koittaneet tutkia netistä joitain järkeviä reittivalintoja ja kaikissa niissä sanottiin, että ilman karttaa ja kompassia hommasta ei tule mitään. Jep, kannattaisi uskoa kun sellaista lukee. Molemmat oli toki mukana, mutta niiden käyttäminen oli hieman haastavaa. Välillä kävi jo mielessä, että nyt mentiin kyllä perse edellä puuhun. Ei me missään vaiheessa eksytty, mutta kierrettiin kyllä turhaan liian kaukaa. Eli jos suunnittelet kiipeämistä Haltille Norjan puolelta, niin tutustu reittiin huolella etukäteen.

Lievän turhautumisen jälkeen oltiin kuitenkin jossain vaiheessa kartalla ja viimeisen nyppylän jälkeen korkein huippu häämötti. Sinne olisi ollut vielä noin tunnin matka, ja olimme (tai siis ainakin minä olin) aivan kertakaikkisen poikki, joten päätettiin jättää homma kesken. Sää oli myös yksi syy, minkä takia lähdimme takaisin. Vesisadetta oli luvattu iltapäivälle jolloin rakkakivikolla käveleminen olisi ollut jo vaarallista. Käytiin kuitenkin noin 1300 metrin korkeudessa ja näkymät sieltä oli aivan henkeäsalpaavan upeat. Ihmettelin, kun joku oli kirjoittanut, että maisemat olivat karut ja ”vähän tylsät”. Toivottavasti tuo oli vitsi, koska itse olin ainakin ihan haltioitunut (hehe no pun intended). Alas laskeutuminen kävi kyllä todella nopeasti, koska tunturilla oli vielä isoja alueita lumen peitossa. Laskimme pyllymäkeä alas ja alastulossa meni vain noin tunti! Koko hommaan meni siis seitsemän tuntia, eli säästimme tällä todella paljon aikaa. Parkkipaikalle tullessa alkoi kunnon rankkasadekuuro, eli lähdimme siis ihan oikeaan aikaan laskeutumaan takaisin Guolasjärvelle. Parkkipaikalla sitten tajuttiin, että meillä oli koko ajan ollut puhelimessa ja kamerassa kuva opastaulusta, jossa ihan neuvottiin, millainen reitti huipulle kannattaa valita.. Siinä vaiheessa tunsimme itsemme ehkä hieman hölmöiksi.

haltitunturihaltitunturi rakkakivikkohaltitunturi guolasjärviHuristelimme siitä takaisin Skibotniin, laitoimme teltan samalle paikalle pystyyn kuin edellisenäkin iltana ja painuimme saunan kautta unille. Halti vei tällä kertaa voiton, mutta kyllä minä sinne huipulle vielä kiipeän!

Täältä löydät lisätietoja, mikäli mielit Haltille Norjan puolelta:

Sokosti, Guolasjärven tie

Retkipaikka, Haltin huiputus Norjan puolelta

Aiemman reissupostauksen löydät täältä.

Kuvia on ottanut minun lisäkseni Anssi ja anoppini.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *